Kauneusihanteet vaihtelevat aikakausittain, vuosien varrella ihanteena on ollut niin povipommia kuin anorektisen laihaakin naismallia. Muutama vuosi sitten läpilyönyt fitness on tuonut mukanaan pakonomaisen pyöreän pepun metsästämisen. Ihanteena tuntuu olevan jopa luonnottoman suuri ja pyöreä peppu, jonka eteen tehdään valtava määrä työtä. Valitettavan usein homma kuitenkin menee niinsanotusti päin persettä. Näillä vinkeillä vältät pahimmat pepputreenin sudenkuopat.

Moka 1 – Liika treenaus

Ensimmäinen moka on liika treenaus. Ihan joka päivä ei kannata askelkyykkyjä tehdä, sillä pakaralihas on toiminnaltaan ihan samanlainen kuin mikä tahansa muukin lihas, se tarvitsee lepoa kehittyäkseen. Kannattaa siis jaksottaa myös pepputreeniä niin, että pakaralihaksilla on aikaa palautua ja sitä kautta myös kehittyä.

Moka 2 – Höpöhöpö-treenaaminen

Seuraava moka liittyy myös treenaamiseen, nimittäin sen tehokkuuteen. Jos pakaratreeni tehdään kunnolla, voin vakuuttaa että se tuntuu sen verran mukavana treeninjälkeisenä kipuna pakaroissa seuraavina päivinä, että mieleen ei pitäisi edes juolahtaa uusi pepputreeni ihan pariin päivään. Jos taas pepputreenissä pysytellään mukavuusalueella ja pumppaillaan pakaraa sillee kivasti, on treenin tehokkuus kaukana.
Pepputreeni, ihan kuin mikä tahansa muukin treeni on vietävä pois mukavuusalueelta jotta se olisi tehokasta. Sarjoja ei lopeteta siihen kun suunniteltu 10 tai 20 toistoa on kasassa tai kun alkaa tuntua raskaalta, sarja lopetetaan kun yhtään toistoa ei enää pystytä tekemään.
Tehokkaaseen pepputreeniin ei myöskään tarvita kymmentä erilaista liikettä. Kaksi-kolme raskasta ja tehokasta perusliikettä ja pari viimeistelevää liikettä riittää aivan varmasti tehokkaaseen treeniin.

Moka 3 – Liian vähän ruokaa

Yleinen käsitys on, että lihaskasvu tarvitsee plussakaloreita. Tämä pätee myös pakaralihakseen. Ikuinen laihduttaminen ja pakaralihasten kasvattaminen eivät siis sovi yhteen. Ensin on rakennettava lihasta pakaroihin sillä intensiivisellä ja tehokkaalla pepputreenillä ja sitten poltettava ylimääräinen rasva pois, jotta tuloksena on pyöreä ja kiinteä peppu.
Pyöreää ja kiinteää peppua metsästettäessä ei kannata pelätä myöskään aerobista harjoittelua. Kävely- tai juoksulenkit eivät ehkä kasvata pakaran kaarta, mutta kiinteyttävät varmasti ja näinollen saavat pepun näyttämään paremmalta.

Yhteenveto

Unohda päivittäiset miljoonat askelkyykyt ja lantionnostot ja panosta pariin tehokkaaseen treeniin viikossa. Muista syödä riittävästi ja terveellisesti jotta lihaskasvu on mahdollista ja muista myös aerobinen harjoittelu.
Vinkkinä vielä loppuun, että pyöreä peppu näyttää huomattavasti paremmalle tasapuolisen treenatussa vartalossa, älä siis laiminlyö muitakaan kehon lihasryhmiä.
 

P.S.

Vielä tämä päivä aikaa osallistua arvontaan, jossa kaksi onnekasta voittaa itselleen purkillisen Dominus Nutritionin huippulaadukasta palautumisjuomaa, Refectiota! Arvonta löytyy TÄÄLTÄ!
Refectio on mainio apu myös pyöreän pepun metsästykseen!

Otsikon kysymys on noussut keskustelun aiheeksi tällä viikolla kansanedustaja Susanna Kosken ja pitkäaikaistyötön Anna-Maija Tikkasen Ylellä käymän keskustelun myötä. Tuossa keskustelussa oli edustettuna kaksi ääripäätä, toimeentulotuella elävä pitkäaikaistyötön ja hyvätuloinen kansanedustaja, joista kumpikaan tuskin täysin pystyy edes kuvittelemaan millaista elämää toinen elää.

Kummallakin on varmasti jonkinlainen aavistus toisensa elämästä. Tikkanen voi vain haaveilla Kosken tulotasosta ja sen tuomasta taloudellisesta turvallisuudesta, jopa arjen yleellisyydestä. Koskella taas voi olla pieni aavistus siitä, millaista olisi kituuttaa toimeentulotuella. Kumpikaan kuitenkaan ei todellisuudessa osaa kuvitellakaan millaista toisen todellisuus on.
Tikkanen oli aiemmassa tapaamisessa haastanut Kosken kokeilemaan elämää toimeentulotukea vastaavalla rahasummalla. Koski ei ollut lopulta siihen lähtenyt, koska kulurakenne on täysin erilainen. Eihän siinä mitään järkeä olisi ollutkaan, onhan Kosken elämässä arjen kiinteät kulut jo varmasti reilusti enemmän kuin toimeentulotuen euromäärä. Mielestäni se on täysin ymmärrettävää, onhan Koski varmasti sovittanut arjen menonsa tulojensa mukaan.
Väitän, että yhtä haasteellista, vaikkakin toisella tavalla, olisi ollut Tikkasen yhtäkkiä hypätä kuukaudeksi elämään Kosken varallisuusluokan mukaan ja yhtä epärealistisen kuvan siitä olisi saanut jos Tikkasella omalla arjen kulurakenteellaan olisikin yhtäkkiä ollut käytettävissä moninkertainen summa rahaa.
Vaikka tällaiset kokeilut olisikin toteutettu, ei kummallakaan olisi kokeilujakson jälkeen ollut yhtään sen realistisempi kuva toisensa arjesta kuin aiemminkaan.
Kuinka paljon rahaa tarvitaan elämiseen?
Vastaus kysymykseen riippuu lähtökohdista. On olemassa tietyt perustarpeet, jotka jokainen ihminen tarvitsee elääkseen. Kodin jossa asua, vaatteet jotka pukea päälleen ja ruokaa jota syödä nyt vähimmillään.
Jo nämä kolme perustarvetta saattavat muodostaa hyvin erilaiset kustannukset. Vuokrayksiössä asuminen pienellä paikkakunnalla maksaa pienen murto-osan siitä mitä suuressa asunnossa asuminen pääkaupunkiseudulla. Merkkivaatteet maksavat moninkertaisesti halpoihin perusvaatteisiin verrattuna ja ravintolan ruoka-annos eineksiin verrattuna. Varmasti suurin osa valitsisi suuren asunnon, merkkivaatteet ja ravintolaruuan, vaan aika harvalla on siihen mahdollisuus.
Elämä on siitä paskamainen homma, että se ei ole koskaan reilua. Me saamme jokainen jo syntyessämme erilaiset pelimerkit tähän elämään. Toinen syntyy täysin terveenä kun toisella saattaa olla jo syntyessään elämää rajoittavia sairauksia. Pelimerkkien epätasainen jakaantuminen jatkuu koko elämämme ajan, toinen on sosiaalinen ja lahjakas koulussa ja etenee opiskeluissaan kun toinen taas syrjäytyy jo ala-asteella. Toisesta saattaa tulla hyvätuloinen kansanedustaja ja toisesta pitkäaikaistyötön, syystä tai toisesta. Ja sitten on aina olemassa myös se jokerikortti, se johon kukaan ei pysty itse vaikuttamaan, eli sairastuminen. Koskaan emme voi esimerkiksi tietää milloin ja keneltä se verisuoni päästä napsahtaa ja pelimerkit leviää pitkin lattiaa.
Kuinka paljon rahaa tarvitaan elossa pysymiseen?
Jos otsikon kysymystä pohditaan kaikkein raadollisimmillaan, voi sen tulkita tarkoittavan, paljonko rahaa tarvitaan hengissä pysymiseen. Se ei ole suuri summa ja sen ovat jotkut viisaat (hyvätuloiset kansanedustajat?) jossain päättäneet olevan tuo toimeentulotuen summa. Se takaa ehkä juuri sen hengissä pysymisen, mutta ei paljoa enempää. Se onkin varmasti oikea summa ihmisille, joilla ei ole kiinnostusta tai halua tehdä työtä ja sitäkautta parantaa toimeentuloaan. Se on kuitenkin valitettavan vähän sille, joka kaikin keinoin pyrkii parantamaan toimeentuloaan maksaakseen vaikkapa lapsensa harrastuksen, mutta ei siihen pysty esimerkiksi sairauden vuoksi.
Ne sairaudet ja niiden tuomat elämän haasteet ovatkin niitä rajoitteita, joiden kanssa elämistä mielestäni Kosken kannattaisi kokeilla ennemmin kuin toimeentulotuella elämistä. Ne tuovat varmasti paljon realistisemmin esiin sen elämän karikkoisen puolen. En väitä että kansanedustajan elämä on ruusuilla tanssimista, mutta ei se sitä ole kyllä siellä toisessa ääripäässäkään.

Ylen video löytyy TÄÄLTÄ