Meikäläisellä meni tämä kesä treenaamisten suhteen aikalailla perseelleen, tai ainakin eri tavalla kuin yleensä. Aiemmin kesä ei juurikaan ole vaikuttanut treenaamisiini, kesällä on treenattu ihan niinkuin muulloinkin, ehkä jopa hiukan kovempaa. No tänä kesänä homma meni hiukan toisin…

Kesän hankaluuksia ja sovellettuja treenejä

Täma kesä oli tosiaan treenaamisen osalta hiukan haasteellinen. Ensin haastetta toi treenien sovittaminen arkeen, jossa tehtiin ristiin töitä Emilian ollessa päiväkodista lomalla. Se tarkoitti, että treenaamaan ei päässyt niin usein kuin olisi halunnut ja myös sitä, että treeniajat oli välillä aika melikuvituksellisia…

Jonkin verran sai toki kuitenkin treenattua, ainakin sen verran että mieli pysyi virkeänä. Aina välillä korvasin mahdollisuuksien mukaan joitakin treenejä mitä erilaisemmilla toiminnallisilla hömpötyksillä kahvakuulasta slamballiin ja hiekkasäkistä voimistelurenkaisiin. Hyvin niilläkin hien sai pintaan, mutta eihän se ihan samaa asiaa ajanut kuin perinteinen salitreeni. Kivaa vaihtelua ne touhut kuitenkin toi treenaamiseen.

Jossain vaiheessa alkoi myös jatkuva helle hiukan rasittaa ja viedä potkua treeneistä. Salilla hikoilu on ihan kivaa – silloin kun hikoilun aiheuttaa kunnon treeni. Se ei ole enää kivaa, että jo kenkien jalkaan laittaminen saa hikiveden tippumaan nenänpäästä… Sitkeästi tuli silti treenattua, mutta kyllä siitä treenistä alkoi jo se terävin kärki olla aika hukassa.

Kesän loppuhuipennus oli sitten tuo meidän etelänreissu ja sitä seurannut ruokamyrkytys, joka vei mehut reiluksi viikoksi. Lomamatkalle lähdettäessä päätin, että sillä viikolla en treenaa. No tuo yhden viikon mittaiseksi tarkoitettu lepo venyi yli kahteen viikkoon kun loman lopuksi sain ruokamyrkytyksen, joka ei ilman antibioottikuuria talttunutkaan.

I’M BACK!

Nyt on kesän helteet takana ja ruokamyrkytys selätetty, Emialla alkaa kohta päiväkoti ja arki palaa takaisin omiin uomiinsa. Nyt on tavoitteet asetettu ja tosissaan treenaaminen saa alkaa!

Kun tässä pääsee kunnollatreeneihin kiinni, pääsee pian myös vetämään oikein kunnon rääkkitreeniä ja testaamaan millaista on Dominus Nutritionin uusi nesteytysjuomavalmiste Firmitas! Ainakin sitä on kehuttu todella paljon eri lajien huippu-urheilijoiden osalta, saa nähdä miten se toimii tällaisella sunnuntaitreenaajalla…

Nyt sen vihdoin voi julkistaa, meille tulee vauva!

Meidän läheiset pitää meitä ihan hulluina ja yritti kovasti puhua meille järkeä. Meille on kerrottu, miten meidän arki taas vaikeutuu, kuinka paljon vaivaa ja uudelleenjärjestelyjä meidän arkeen perheenlisäys taas aiheuttaa. Asia on kuitenkin niin, ettei elämää voi aina elää siten kuin se olisi järkevää, aina silloin tällöin on annettava tunteen viedä. Niinpä meille on nyt tulossa perheenlisäystä.

Meidän vauva

Me ollaan suunniteltu tätä asiaa jo pidemmän aikaa, kyse ei ole mistään päähänpistosta. Viimein nyt loppukesästä palaset alkoi loksahdella paikoilleen ja eilen me päästiin ensimmäistä kertaa tapaamaan meidän vauvaa, joka muuttaa meille muutaman viikon kuluttua.

Meidän tuleva vauva on staffordshirenbullterrieri, tutummin staffi. Staffi on aktiivinen ja lapsirakas koira, jolla on valtavan suuri sydän ja rajattomasti rakkautta jaettavana, sopii siis meidän perheeseen erittäin hyvin.

Mistä se ajatus lähti?

Täytyy myöntää, että ajatus tästä perheenlisäyksestä on alunperin minulta lähtöisin. Vaikka meidän kääpiösnautseri Rico ihana koira onkin, on Rico hyvin rauhallinen ja omiin oloihinsa vetäytyvä. Ricosta ei juurikaan ole leikkikaveria lapsille ja aika harvoin Rico tulee syliin rapsuteltavaksikaan. Olen varma, että staffi tuo mukanaan niin paljon aktiivisuutta, riemua ja rakkautta, että kaikki saamme siitä osamme, Ricokin 🙂
Vaikka ajatus ehkä alunperin minulta tulikin, asiaa on yhdessä pohdittu ja puhuttu ja Sari on hiljalleen innostunut enemmän ja enemmän asiasta. Saria ehkä hiukan pelottaa meidän sohvien ja muiden huonekalujen puolesta, jos vaikka aktiivinen staffipentu päättää kokeilla niihin hampaitaan… tosin nyt kun tavattiin pennut ja niiden rauhallinen emo, oli Sarikin täysin myyty.

Toki esimerkiksi normaalisti olohuoneen lattialla lojuvat Emilian lelut tai poikien huoneiden pleikkariohjeimet ja kaukosäätimet saattavat hieman olla vaarassa ainakin alkuun, sillä pennun on luonnollisesti aluksi hieman hankala erottaa luvalliset lelut niistä joita ei saa järsiä… Opettamalla ja opastamalla pentu oppii kuitenkin nopeasti mitä saa tehdä ja mitä ei – ja pissaa silti Sarin lenkkariin, ihan kiusallaan 😀

Me ollaan ihan innoissaan meidän tulevasta perheenlisäyksestä ja onkin mahtavaa, että kasvattaja asuu ihan lähellä. Me päästään viikoittain katsomaan meidän pientä patukkaa ja tutustumaan jo valmiiksi hiukan ennen kuin hän muuttaa kotiin. Samalla saadaan kasvattajalta kultaakin kalliimpia neuvoja ja tukea tulevaan pentuarkeen. Jatkossakin apu ja tuki on tarvittaessa lähellä – ja niitä tullaan tarvitsemaan ainakin näyttelykuvioissa, onhan meidän patukasta kasvamassa oikea muotovalio 🙂

Valmistautumista

Nyt alkaa varsinainen valmistautuminen, monenlaista pitää hankkia valmiiksi pienokaista varten, käydä läpi kodin vaaranpaikat ja tiivistää takapihan aitaa siten, ettei vahingossakaan pieni aktiivinen pentu pääse livahtamaan aidanraosta karkuteille.

Meidän arki mullistuu, enkä malta odottaa sitä 🙂