Maailma on täynnä haasteita ja lapsen kasvattaminen on niistä ylivoimaisesti se suurin. Haasteet alkaa jo ihan vauvaiässä, miten sitä vaippaa vaihdetaan, pitääkö pestä pyllyä, koska saa antaa kiinteätä ruokaa, pitäisikö kaikki soseet tehdä itse vai missä helvetissä siellä kaupan lastanruokahyllyssä on persikka-banaanisosetta? Valitettavasti haasteet ei vähene tippaakaan lapsen kasvaessa. Kohta taistellaan uhmaiässä siitä, mitenpäin paita tulee päälle ja saako siinä paidan pukemisessa auttaa, juostaan karkuun ympäri kämppää kun pitäisi lähteä ihan mihin vaan ja kieltäydytään menemästä pissalle ihan muuten vaan. Näitä ikävaiheita riittää ihan joka lähtöön ja kun kaikista muista ikävaiheista on selvitty, on vastassa vielä ikään kuin loppuhuipennuksena murrosikä…

Saako lapselle antaa sokeria?
Törmäsin tässä jokin aika sitten netissä kirjoitukseen siitä, saako lapselle antaa sokeria. Kirjoituksen näkökanta oli hyvin selvä, sen mukaan lapselle ei saisi antaa sokeria. Sokeri on pahasta ja vanhempien tehtävä on lasta pitää tältä pahalta suojella. Kyse ei ollut ainoastaan karkista ja jätelöstä, vaan esimerkiksi sokeria sisältävistä jogurteista ja muista ihan tavallisista ruokatuotteista. Kirjoituksessa kerrottiin lapsen kyllä tulevan hyvin toimeen ilman sokeria ja oppivan herkuttelemaan esimerkiksi kukkakaalilla. Kun lapsi ei saa sokeria, ei sitä osaa myöskään kaivata.
No huh huh. Samalla logiikalla ihminen tulee toimeen ilman aika paljon muutakin. Mutta siis herkuttelemaan kukkakaalilla?
Mietitäänpä tilannetta, jossa vanhemmat ovat varjelleet lastaan maailman pahuudelta ja sokerilta ala-aste-ikään asti. Sitten tulee ne kaverisynttärit, joissa tarjolla on täytekakkua, jäätelöä ja karkkia. Kaivaako lapsi kassistaan eväsrasian ja alkaa herkutella kukkakaalilla? Vai vetääkö lapsi sokeriöverit kaikista tarjolla olevista herkuista?

Karkkipäivä kerran viikossa
Muistan joskus vauva-arjessa kokeneeni huonoa omaatuntoa etsiessäni sitä persikka-banaanisosetta kaupan hyllystä, ajatelleeni muiden katsovan pitkään ja ajattelevan, että ei tuokaan isä sitten viitsi itse tehdä soseita vauvalleen… Voin kertoa, että nykyisin en koe ollenkaan huonoa omaatuntoa kerran viikossa seistessäni kaupan irtokarkkihyllyllä Emilian valitessa itselleen karkkipäiväkarkkeja.
Se on kuulkaa sellainen juttu, että vaikka sokeri ei terveellistä olekaan, ei se myöskään ole yksi niistä maailman saatanoista, joilta lasta pitää kynsin hampain suojella. Eikö paljon hyödyllisempää lapsen kasvattamista olisi opettaa käyttämään sokeria kohtuudella?

P.S.
Meikäläisen törkeän hieno Better Bodies-paita löytyy TÄÄLTÄ
Kannattaa käydä kurkkaamassa muutkin treeni- ja vapaa-ajan vaatteet Fit4You verkkokaupasta. Esimerkiksi kaikki Better Bodies ja Gasp vaatteet -25% JUST NYT! Ei varmasti kestä tää tarjous kauaa, joten älä viivyttele!

”Niin että mitähän vi**ua? Tästä noin vuoden päästä pitäisi olla tikissä, silloin ollaan enää muutaman viikon päässä kisoista. Tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta, mutta silti kisat on kuitenkin jo pelottavan lähellä…”
Syksy tuo aina mukanaan myös fitness-lajien SM-kilpailut. Vuoden päästä meilläkin lasketaan parsakaaligrammoja ja sovitetaan kisabikineitä. Selkeää jännitystä on havaittavissa jo nyt, kun Sari seuraa muiden valmistautumista tämän vuoden kilpailuihin….

SARI:

Jotenkin tämä alkava syksy ja lähestyvä Fitness Expo saa itsessäkin jo aikaan jonkinmoista kihelmöintiä kun seuraa somessa muiden valmistautumista kilpailemaan ja samalla miettii että vuoden päästä olisi itsellä tarkoitus olla siinä samassa pisteessä. Jännittää.

Uusi treeniohjelma

Kesän loputtua sain käsiini WellGo Personal Training -valmentajiltani uuden uutukaisen treeniohjelman, jossa oli suuria muutoksia edelliseen. On ollut todella virkistävää lähteä treenaamaan uuden treeniohjelman mukaan. Vielä on muutamia liikkeitä hiukan hakusessa, tai ainakin suoritusvarmuutta niistä puuttuu. Liikkeet onkin tarkoitus katsoa valmentajien kanssa läpi lähiaikoina.

Muuten uusi treeniohjelma on piristävä juttu, se on tuonut taas uutta mielekkyyttä treenaamiseen. Ja ah, mikä ihana yllätys oli että jalkojen pitkien sarjojen treenissä viimeisenä liikkeenä on pakaravipunostot taljassa, mitään sen kamalampaa liikettä en olisi itsekään keksinyt!

Kehitystä?

On ollut jännä huomata miten tuntuu että koko ajan keho paisuu, mutta peilistä katsoessa ei sitä läskiä ihan hirveästi ainakaan näytä kertyneen. Joka kerta kuitenkin kyykätessä hiukan pelottaa, pysyykö tarrakiinnitteisen painonnostovyön tarra kiinni… Pitänee hankkia perinteinen soljellinen vyö 😀

Tässä kun tutkailin alkuvuoden merkintöjä, oli kiva huomana, että treeneissä käytettävät painomäärät on myös nousseet. Jotenkin sitä ei huomaa niin konkreettisesti treenatessa, mutta muutos on ihan selkeä puolenvuoden takaiseen. Jotain kehitystä siis on ainakin tullut 🙂

Mitä seuraavaksi?

Nyt on seuraavaksi tarkoitus istua valmentajien Ringa Ruisniemen ja Jani Sukevan kanssa palaveripöytään ja tehdä selkeät suunnitelmat tulevalle vuodelle, ihan kisoihin saakka. Pelkäänpä että jokin välidieetti siellä on luvassa, mutta samalla odotan sitä malttamattomana. Tuo kahtiajakautuneisuus kuvaa muutenkin fiiliksiäni aika hyvin, pelottaa ja jännittää, mutta samalla olen ihan hullun innoissani ja pohdiskelen jo esimerkiksi kisabikineitä…

JARI:

Pakko munkin on tähän sanaseni sanoa… Kahtiajakautuneisuutta tosiaan, välillä puhkutaan intoa ja esitellään kisabikinien kuvia netistä ”sopisko nää mulle”, ”vai olisko nää paremmat”, ”eikai näitä vielä kannata miettiä”, ”hei kato, nää on kivan väriset!” Välillä taas on jännäkakkaa housuissa enemmän kuin laki sallii.
Se täytyy kyllä sanoa, että motivaatiota ei Sarilta puutu. Kesälläkin niillä kuumimmilla helteillä kun meikäläinen makasi raatona lattialla tuulettimen alla, lähti Sari tunnollisesti tekemään jalkatreeniään, antamatta toistoakaan periksi. Hattua olisin nostanut, jos olisin jaksanut.
Jos kiinnostaa, Sarin projektin aiemmista vaiheista pääsee lukemaan TÄÄLTÄ
P.S. Kiitos kuvista Tiiuskille!