Joulu on perinteiden aikaa ja perinteisesti olen joka vuosi blogissa toivottanut myös blogin lukijoille hyvää joulua. Nyt kun on vuorossa kymmenes hyvän joulun toivotus, on myös aika luoda katsaus menneisiin vuosiin…
2009
Vuonna 2009 aloitin tyhjänpäiväisten juttujeni kirjoittamisen kaiken kansan nähtäville. Aika harva niitä tosin taisi tuohon aikaan lukea, mutta halusin kuitenkin silloin jo toivottaa molemmille lukijoilleni hyvää joulua. Jotenkin tästä kuvasta mielestäni välittyy se joulun rauha ja harras tunnelma…

2010
Vuoden 2010 hyvän joulun toivotuksesta ei juurikaan tuota harrasta joulutunnelmaa välity, se on raaka ja kaunistelematon kuvaus liiankin monesta kodista joulun aikana…
2011
Vuodena 2011 toivotuksessa tunnelma oli kepeämpi, joku voisi sanoa jopa leikkisä. Vitsi, nuo oli kyllä kivat sukat…

2012
Vuonna 2012 elettiin säästöliekillä ja jouluntoivotus tehtiin blogissakin ilman kuvaa. Että tip tap tip tap ja hyvää joulua vaan…
2013
Vastaavasti vuonna 2013 ei sitten säästelty missään, silloin laitettiin kaikki taiteellisuus peliin ja hyvää joulua toivotettiin tunnelmallisen jouluisen asetelman myötä…

2014
2014 Metallisydämen blogin jouluntoivotukset ulkoistettiin alihankkijalle ja ne kävi jostain syystä toivottamassa tonttutyttö.
2015
Vuonna 2015 oltiin asian ytimessä. Jouluaatto on päivä siinä missä muutkin. Jos siihen sattuu osumaan treenipäivä, niin silloin treenataan, vaikka sitten tonttulakki päässä…

2016
Muutos vuoden 2015 ja 2016 jouluntoivotuskuvien välillä kuvastaa vahvasti myös omassa arvomaailmassani tapahtunutta muutosta. Yhteinen joulukuusen koristelu ja joulupipareiden maistelu menee nykyisin 100-0 joulutreenien ohitse.

2017
Viime joulun hyvän joulun toivotuksessa on käsinkosketeltavissa käsite joulun rauha. Kuva on otettu jouluaattoa edeltävänä iltana kun joulusiivous oli tehty, jouluruuat valmiina ja lahjat paketoituina. Kaikki oli valmista, joulu sai tulla.

2018
Tänä vuonna toivotan teille kaikille blogini lukijoille oikein onnentäyteistä joulua kuvalla, joka saa oman sydämeni pakahtumaan onnesta.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Yhtenä päivänä muutama vuosi sitten päätin tilata kotiin levytangon ja painokiekkoja… Siitä se ajatus sitten lähti.

Tässä on nyt useamman vuoden ajan tullut rakenneltua tuota omaa kotikuntosalia, kaikessa rauhassa ja vähän kerrallaan. Vieläkään se ei varmasti ole kokonaan valmis, mutta kohtalaisen tyytyväinen alan ainakin tämän hetkiseen tilanteeseen olla. Kyllä siellä treenaa jo ihan mielellään.

Vapaat painot – kaiken A ja O

Tuon alunperin ensimmäiseksi tilaamani levytangon olen jo aikoja sitten myynyt eteenpäin, mutta silloin tilaamani levypainot löytyvät kotisaliltani edelleen. Metallisydän Gymin perusta onkin vapaat painot, niin levytangot ja painokiekot kuin laaja valikoima käsipainojakin. Levytankoja löytyykin laidasta laitaan, huippulaatuisista painonnostotangoista erikoisempiin tankoihin, kuten Swiss bariin, Hex bariin, Fat bariin ja Safety squat bariin.

Levytangon ja painokiekkojen ohella toinen peruselementti on käsipainot. Niitä käytän treeneissäni paljon ja siksi minulle on tärkeää että niitä löytyy laajalti myös omalta kotisalilta. Käsipainoja Metallisydän Gymillä onkin sieltä kilon kokoisista tasaisesti aina 50 kilon käsipainoihin asti.

Laitteet

Laitepuolta ei kovin paljon pieneen tilaan ole ollut mahdollista hankkia, esimerkiksi haaveissa ollut jalkaprässi/Hack on pitänyt tilan puutteen vuoksi jättää hankkimatta. Laitehankintoja onkin pitänyt miettiä tarkkaan ja priorisoida niihin, joille on eniten tarvetta ja joilla on mahdollista treenata monipuolisesti. Tärkeimmät laitteet kotisalillani ovatkin yhdistetty ylä/alatalja painopakalla ja avoräkillä varustettu Smith-laite. Molempiin olen enemmän kuin tyytyväinen.

Muuta sälää

Edellä mainittujen lisäksi kotisaliltani löytyy valtava määrä kaikenlaista muuta treenivälinettä ja varustetta. On kahvakuulia, slam ball:eja, hiekkasäkkiä, vastuskumeja ja painoliiviä sekä valtava määrä erilaisia taljakahvoja ja vaikka mitä muuta. Osa välineistä on jopa suoraan sanottuna sellaisia, joita ei ole tullut juurikaan käytettyä, mutta eihän sitä koskaan tiedä milloin niitäkin vielä tarvitsee…

Moka salin suunnittelussa?

Yksi isompi moka kotisalini suunnittelussa on päässyt käymään, sen suhteen mentiin niin sanotusti perse edellä puuhun. Tuo moka koskee lattian suunnittelua. Metallisydän Gymin lattia on alunperin betonia ja sen päälle hankin 6 mm paksun kumimaton. Sitten kun kaikki välineet oli salissa sisällä, sain päähäni muuttaa lattiaa painonnostoystävällisemmäksi, pitäähän bumber-painoja hiukan saada pudotellakin… Tyhjensin siis koko salin, asensin ”painonnostopaikalle” kumimaton alle neljän sentin paksuiset kumiset painonnostoalustat ja salin muuhin osaan saman paksuista filmivaneria. Sitten kantelin kaikki roippeet takaisin sisään. Nyt lattia on pirun hyvä ja painoja voi kolautella kovempaakin, mutta olisihan tuo idea voinut tulla hiukan aiemminkin, ennen kuin sali oli täynnä välineistöä… (TÄÄLLÄ postaus aiheesta)

Mitä seuraavaksi?

Nyt kun lähes jokainen neliösentti kotikuntosalista on tarkasti hyödynnetty, ollaan uuden ongelman edessä: Mitä seuraavaksi? Muutamia ideoita on jo olemassa ja jotain kivaa jo tilasinkin Gorilla Sportsista itselleni joululahjaksi, mutta kyllä tässä taitaa olla vakaasti harkittava Metallisydän Gymin laajentamista…