Treenaamista ei voi keksiä uudestaan, eikä juurikaan edes uusia treeniliikkeitäkään, aika lailla kaikki on jo keksitty. Silti tulee aina aika-ajoin kokeiltua erilaisia viritelmiä, joista osa on täyttä huuhaata, mutta osa tuntuu toimivalta ja jää pidempiaikaiseenkin käyttöön. Tällä kertaa esittelen kolme taljaliikettä selälle, joita on tullut tehtyä aina silloin tällöin, lähinnä treenin lopuksi.

Kolme eristävää taljaliikettä selkätreeniin

Ensimmäisessä liikkeessä kehitellään jostain jatke ylätaljan penkille, jotta päästään istumaan kauemmas itse taljasta, siirrettävä tasapenkki on oikein sopiva tähän tarkoitukseen. Sitten kehitetään taljaan riittävän pitkä köysikahva. Jos ei pidempää köysikahvaa salilta löydy, voi jatkeena käyttää esimerkiksi ketjua tai käy tähän kaksi tavallista taljan köysikahvaakin.

Sitten vaan tuetaan jalkaterät ylätaljan jalkatukea vasten, otetaan sopivan takaviisto asento ja lähdetään vetämään käsiä napaa kohti, mutta tietysti kylkien sivuille. Pidetään sama kulma lantiossa ja päästetään hallitusti takaisin ylös. Itse saan tällä liikkeellä todella hyvän tuntuman selkälihaksiin. Liikaa painoa ei pakassa saa olla, jotta liike pysyy hallittuna ja kohdistu oikeaan paikkaan.

Toinen liike tehdään yksi käsi kerrallaan

Tässä toisessa eristävässä taljaliikkeessä laitetaan ylätaljaan yhden käden vetokahva, asetutaan penkille istumaan sivuttain ja tartutaan ulommalla kädellä kahvaan.

Yläasennossa päästetään selkälihas venymään hiukan ja sitten rutistetaan alas. Tässäkin rauhallisesti ja maltillisilla painoilla, niin kohdistus saadaan sinne minne on tarkoituskin, eli leveään selkälihakseen. Jos lähdetään riuhtomaan, saadaan vaan hauis kipeäksi ja sille löytyy kyllä optimaalisempiakin liikkeitä…

Kolmannessa liikkeessä siirrytään alataljaan

Tähän kolmanteen eristävään selkäliikkeeseen WellGo Training Centeriltä löytyvä kahden vaijerin alatalja on erinomainen, mutta onnistuu se perinteisellä yhden vaijerin vekottimellakin. Liike on hyvin paljon samanlainen kuin perinteinen alataljaliike, mutta se tehdään seisaaltaan.

Istuen tehtäessä tulee kovin herkästi kiskottua hiukan liikaa, jolloin liike lähte lantiosta. Kun noustaan seisomaan, on kaikenlainen heiluminen paljon helpompi kitkeä pois, sillä jos painoa on liikaa ja lähdetään heilumaan, löydetään itsemme hyvin herkästi turvaltaan lattialta. Tärkeää on tässäkin liikkeessä malttaa käyttää riittävän pientä vastusta, vetää rauhallisesti ja päätyä kunnon loppusupistukseen. Rauhallisesti ja keskittyen tehtynä, supistusvaiheessa pysäyttäen, saadaan muutamalla sarjalla oikein makoisa tunne selän lihaksiin.

Kokeile rohkeasti!

Kannattaa kokeilla näitä kolmea taljaliikettä ja ottaa käyttöön jos siltä tuntuu. Yhtä hyvin voit rohkeasti kokeilla ja kehittää jonkin oman systeemin, jolla saat hyvän tuntuman treenattavaan lihakseen. Jos sellaisen löydät, kerrothan meille muillekin!

Ruokakaupassa joudumme päivittäin vaikeiden valintojen eteen. Ei riitä, että pitää valita jauhelihan ja kananugettien väliltä, pitää valita myös millaista jauhelihaa ostat, vai valitsetko sittenkin nyhtökauran… Valinta ei ole yhdentekevä, näiden tuotteiden välillä on huima ero niin hinnan, laadun kuin eettisyydenkin osalta.

Valitsetko ruokasi hinnan, laadun vai eettisyyden mukaan?
Ruokakaupassa valintojamme ohjaavat erilaiset asiat. Mieliteot, terveellisyys, laatu ja eettisyys, sekä luonnollisesti myös hinta. Ruuan hinnalla on suuri merkitys useimmille kaupassa käyville, harvassa ovat ne onnelliset, joille hinnalla ei ole mitään merkitystä. Itse ainakin joudun monesti jättämään sen eettisimmän vaihtoehdon ostamatta juuri hinnan vuoksi, ne kun usein myös maksavat eniten. Tarjouksien ja edullisempien vaihtoehtojen perässä on usein mentävä.

Useimmiten homma lähtee liikkeelle mieliteosta, mitä minun tekee mieli syödä? Tätä saatetaan pohtia kotona kauppalistaa kirjoittaessa tai vasta kaupassa hyllyjen välissä seisoskellessa. Kun on päädytty jauhelihapihveihin, pitää seuraavaksi tehdä valinta ”äitien tekemien” valmispihvien ja itse valmistettavien pihvien välillä. Laatuun panostava valitsee tekevänsä pihvit itse ja päätyy seuraavan valinnan eteen, nautaa vai sikaa vai sikanautaa? Entä valitaanko luomua vai tavallista? Minkä jauhelihan lähteenä ollut eläin on ollut onnellisin? Mikä valinta olisi eettiseltä kannalta se paras? Vai olisiko ettisintä unohtaa liha kokonaan ja alkaa kasvattaa pavunversoja omassa keittiössä?
Luomumunat vai onnellisenkananmunat?
Seuraavaksi marssitaan kananmunahyllylle. Se nyt ainakin on helppoa, kenno koriin ja kassalle. Mutta mikä kenno? Tavallisia onnettoman kanan munia nyt ei ainakaan, mutta entäs valitaanko luomumunat, häkkikananmunat, vapaankananmunat, onnellisenkananmunat vai onnellisenvapaanhäkkikananluomumunat? Ei jumalauta, parempi ehkä jättää munat ostamatta kaupasta ja etsiä jokin kanala missä pääsee itse katsomaan miten vapaita ja onnellisia ne kanat oikeasti oikein on, voi sitten valita oikein.

Maitoa. Niin mutta rasvatonta vai rasvallista?  Kumpi niistä nyt sitten olikaan terveellisempää viimeisten suositusten mukaan? Ai niin, tätäkin on luomuna? Mitäs toi UHT oikein tarkoittaa? Silmät kiinni, joku purkki hyllystä koriin ja eteenpäin.
Ruisleipä vai itse tehdyt sämpylät?
Sitten leipää. Mieli tekisi pehmeitä sämpylöitä, mutta eikös se ruisleipä ole se terveellinen valinta? Tuosta tuo puikulapussi koriin ja sillä selvä. Ai mutta eihän tää taida ”oikeeta” ruisleipää ollakaan, vehnää enimmäkseen ja sehän ei ole vatsalle ollenkaan hyvä juttu, tulee vielä gluteenia ja vaikka mitä ja alkaa pieruttaa… Taidan olla ekologinen ja leipoa leivän ihan itse! Jauhohyllyllä iskee taas paniikki, mitä näistä oikein pitäisi valita? Taas on luomua ja onnellisen vehnän jauhoa… Mistä jauhoista se äiti aina leipoi ne makoisat sämpylät kun olin lapsi? Oliko jo silloin olemassa sitä gluteenia?

Valinnat on tehty. Pää on pyörällä ja omatunto huono, korista kun löytyy ihan tavallisia tomaatteja, niihin vapaastikasvaneisiin luomutomaatteihin kun ei millään riitä rahat ja turkkilaista jogurttia, josta lapset niin tykkää (ei luomua)… Kävelen virvoitusjuomahyllyn ohi, mieli tekisi vielä ottaa sieltä Pepsi Maxia. Vilkuilen ympärilleni, tuo tuolla katsoo tuomitsevasti, siihen malliin, että ”jaaha, tuokin tyyppi tuolla aikoo myrkyttää itsensä aspartaamilla”. Kiukku nousee jostain, tämä on mun elämä, nyt eletään on the edge! Nappaan Pepsipullon hyllystä ja juoksen kassalle.