Elämmekö elokuvassa?
0Tällä viikolla yhtenä päivänä kun kävelin kasvomaski kasvoilla Prismaan ruokaostoksille, pysähdyin katsomaan edessä avautuvaa näkyä. Kymmeniä ihmisiä tyynen rauhallisesti tekemässä ostoksia maskit kasvoilla. Ihan kuin se olisi arkipäivää – ja niinhän se nykyisin onkin. Jos minulle olisi vuosi sitten näytetty valokuva tuosta tilanteesta, olisin miettinyt, minkä elokuvan kuvauksista on kyse. Sellainen olo minulla oli, tuntui kuin olisin elänyt elokuvassa.
Elämmekö elokuvassa?
Vaikka nykyisin tuo maskit kasvoilla liikkuminen on meille useimmille arkipäivää, ei se sitä ollut vielä vuosi sitten. Sellaista oli siihen mennessä nähty lähinnä maailmanlopusta tai zombien maailmanvalloituksesta kertovissa elokuvissa. Käsi ylös, kuka olisi vuosi sitten uskonut että nyt tilanne on tällainen?
Jo kevällä olo oli tietyssä määrin epätodellinen kun koulut olivat kiinni ja yhteiskunta poikkeustilassa. Nyt tilanne on samanlainen, mutta ehkä vielä astetta epätodellisempi, koronaan on ikään kuin jotenkin turtunut – ja se jos mikä tuntuu epätodelliselta. Milloin vainoharhaisesta toisten nuhaoireiden kyttäämisestä tai reilun metrin turvavälin pitämisestä on tullut normaalia? Kuuluuko sen olla normaalia, että olonsa tuntee ruokakaupassa turvattomaksi ilman kasvomaskia ja jokaista maskitonta pitää uhkana omalle terveydelleen?
Valitettavasti tämä epätodelliselta tuntuva tilanne on täysin todellinen. Vainoharhaan tuskin on syytä, mutta maskin käyttäminen ihmisjoukoissa on ehdottoman suositeltavaa. Se kuitenkin johtaa tietynlaiseen toiseen pohdintaan…
Maskien käytön toinen ulottuvuus
Kasvomaskien käyttö on arkipäivää, sitä suositellaan ja siihen kehoitetaan ja tiedän, että maskeja käyttämällä voimme pelastaa ihmishenkiä. En silti voi olla ajattelematta myös kertakäyttöisten kasvomaskien mukanaan tuomaa jätteen määrää. Jos laskemme, että jokainen ihminen maapallolla käyttää keskimäärin yhden kertakäyttöisen kasvomaskin päivässä, se tekee noin 129 000 000 000 (129 miljardia) kasvomaskia kuukaudessa. Minne nuo kaikki kertakäyttöiset kasvomaskit joutuvat? Katujen varsille? Maailman meriin muun sinne kuulumattoman jätteen ohella?
Pohdin aihetta loppuviikosta jo lyhyesti somessa ja sain kommentteja, joissa muistutettiin, että noin puolella maapallon ihmisistä ei ole varaa siihen yhteenkään kasvomaskiin päivässä ja että suuri osa maskeista varmasti päätyy poltettavaan jätteeseen. Näistäkin seikoista huolimatta pelkään ihmisten tyhmyyttä, tuolla kyseisellä Prisma-reissullakin näin useampia kertakäyttöisiä kasvomaskeja jätettyinä ostoskärryihin, maassa roskisten lähellä ja pitkin parkkipaikkaa… Saatamme kohta elää paitsi dystoppisessa elokuvassa, myös ympäristökatastrofista kertovassa dokumentissa…
Sarin Sisters Point takki ja Pieces college-puku on tilattu House of Brandonista
Kuntosalille on kiva palata myös koronan jälkeen!
Taas aletaan olemaan koronaviruksen kanssa siinä vaiheessa että yhteiskuntaa aletaan laittamaan kiinni. On kokoontumisrajoituksia, tapahtumia perutaan taas urakalla ja ravintoloiden aukioloaikoja ja asiakasmääriä rajoitetaan kovalla kädellä. Myös kuntosaleilla kävijämäärät vähenevät ihmisten siirtyessä kotisaleille treenaamaan tai kaivavat taas jumppakuminauhat ja kahvakuulat esiin. Meilläkin alkaa taas treenit painottua kotisalille…
Kuntosalille on kiva palata myös koronan jälkeen
Uskon että useimmilla on hyvin muistissa viime kevään poikkeustila ja yhteiskunnan sulkeutuminen, itselläni ainakin on. Me siirrettiin keväällä useamman kuukauden ajaksi treenaamaan kokonaan kotisalille. Viiden vuoden kotisalin rakentaminen ja varustaminen ei ollut ollut turhaa, treenaaminen onnistui hyvin ja monipuolisesti. Silti koko ajan mielesä pyöri palaaminen ”oikealle” kuntosalille.
Meille ei tullut keväällä missään kohtaa mieleenkään perua jäsenyyttä WellGo Gymille, missä olemme treenanneet jo useita vuosia. Täytyy suoraan myöntää, että ei sitä silloin ajatellut miten suuri merkitys salikortin voimassa pitämisellä oli kuntosaliyrittäjille, silloin ainoastaan mietti, kuinka hienoa on palata taas ihmisten pariin oikealle kuntosalille kun koronatouhu loppuu. Vasta jälkeenpäin ymmärsi, miten ahtaalle kuntosaliyrittäjät joutuivat kevään aikana useiden asiakkaiden peruessa jäsenyyksiään koronatilanteen vuoksi.
Vaikka omalla kotisalilla tykkäänkin treenata ja treenaan siellä jonkin verran ihan normaalitilanteessakin, muistan kesällä WellGo:lle palaamisen ihan yhtä hyvin kuin kevään rajoituksetkin. Oli mahtavaa palata tutulle salille tuttujen treenaajien pariin jauhamaan paskaa ja nostamaan rautaa sen sijaan, että sitä teki yksin omassa autotallissa. Uskon että paluu kuntosaleille oli vielä merkityksellisempi niille, jotka olivat useamman kuukauden treenanneet omissa olohuoneissa kahvakuulilla ja vastuskuminauhoilla, vaikkei niissäkään mitään vikaa ole. (TÄÄLTÄ löytyy paljon ohjeita siihen kotitreeniin)
Eiköhän siis puhalleta yhteen hiileen ja pidetä ne salikortit voimassa nyt tämän koronakriisin toisen aallon aikanakin, niin päästään sitten taas palaamaan oikealle kuntosalille kun tämä kriisitilanne on taas ohi!